Meillä on pienehkön kämpän (85 neliöinen kolmio) pieni ja kapea eteinen, jossa tuntuu aina olevan ihan liian vähän säilytystilaa. Ehkä perinteiset eteisenkaapissa säilytettävät tavarat sinne mahtuisivatkin, mutta koska muutakin säilytystilaa on aika vähän, säilytämme kaapeissa kaikenlaista paperikansioista vauvan vaunukoppaan. Eteinen kaipaa siis kovasti lisää säiltystilaa, mutta ei sinne enempää kaappejakaan mahdu.
Kun muutimme tänne, meillä ei ollut vielä lapsia (siis kasoittain vaatteita, rukkasia ja pipoja, pieniä kenkiä eikä niitä vaunukoppiakaan) ja keksin ostaa Ikeasta pienen punaisen sivupöydän eteisen ja keittiön väliin. Se oli jotenkin niin söpö. Mies ei sitä ole koskaan ymmärtänyt, pöytä on kuulemma niin epäkäytännöllinen ja matalakin, että meinaa selkä katketa, kun tuosta pienestä laatikosta haluaa jotain etsiä. ;)
Löysin loppuviikosta kirppikseltä kivan peilin, joka sopi tuon pöydän yläpuolelle, muttei pöydän kanssa. Ehdotin uutta lipastoa miehelle ohimennen, ja olin ihan varma, että vastaus on ei, mutta väärässä olin, parin tunnin päästä meillä oli jo uusi lipasto. Siinä välissä tuo pieni, punainen pöytä oli ehtinyt löytää uuden kodin.
Lipasto on juuri sopivan kokoinen ja peilikin löysi paikkansa. Eteisen ilme raikastui ja peili tuo vähän lisää tilantuntua, sitä varten se siihen ostettiinkin. Laatikoihin mahtuu hyvin eniten käytetyt pipot ja hanskat, pieni kasa lasten vaippoja ja vähän sitä sun tätä pikkutavaraa, jolle ei oikein muuta järkevää paikkaa löydy.
Kesken lipaston kasaamisen meni sähköt poikki ja hetki piti pärjätä taskulamppujen ja kynttilöiden valossa. Samalla tuli sytytettyä neljäskin adventtikynttilä. Enää muutama päivä jouluun!
Tänään pitäisi jaksaa vielä siivota ennen joulua. Vaikka varsinaista joulusiivousta en meinaakaan tehdä, motivaatio on kateissa ja pelkkä viikkosiivouskin tuntuu lähes ylitsepääsemättömältä urakalta. Järjestelin aamupäivällä yläkerrassa tavaroita ja löysin makuuhuoneesta hauskan ja mieltäpiristävän yllätyksen. Vanhempi lapsista oli laittanut vauvanlelun, Mirja nimeltään, tuolin selkänojan ja seinän väliin ja se sopi siihen niin hyvin! Sen verran hymyilytti, että taidan jättää Mirjan siihen. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti